https://www.facebook.com/events/2364804037059686
Juhlakonsertti: Kaj-Erik Gustafsson 80 vuotta
Konsertissa esiintyvät
Jan Lehtola, urut
Mari-Anni Hilander, sopraano
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kuopion yksikön opiskelijat
Kaj-Erik Gustafsson on suomalaisen kirkkomusiikin grand old man. Gustafsson syntyi 24.11.1942 Loviisassa. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa 1959–1969 opettajinaan Harald Andersén, Enzio Forsblom, Nils-Eric Fougstedt, Erik Tawaststjerna ja Bengt Johansson. Hän täydensi opintojaan myöhemmin Ranskassa Gaston Litaizen ja Jean Langlais’n sekä Ruotsissa Anders Bondemanin johdolla. Gustafsson opetti Sibelius-Akatemiassa 1961–2006 aluksi tuntiopettajana ja sittemmin lehtorina opetusaineinaan urkuimprovisaatio, urkujensoitto, liturginen soitto ja liturginen laulu sekä kuoronjohto. Hänen ansiokseen on erityisesti luettava hänen panoksensa urkuimprovisaation opetuksen kehittämiseen Sibelius-Akatemiassa. Kirkkomuusikkona Gustafsson on toiminut Helsingin seurakuntayhtymässä. Hän on konsertoinut kotimaan lisäksi urkurina ja kuoronjohtajana pohjoismaissa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Itävallassa, Japanissa, Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Virossa sekä Liettuassa. Gustafsson on Paraisten Urkupäivien perustaja sekä taiteellinen johtaja ja opettaja vuosina 1980–2002.
Gustafssonin säveltämisen pääpaino on ollut urku- ja vokaalimusiikissa. Hänen kynästään on syntynyt huomattava määrä suuria kirkkomusiikkiteoksia, kuten Requiem, oratorio Tomas, kirkkodraama Jona, Missa cum jubilo kuorolle ja uruille, Mässa i pingstnatten, Missa di S:t Johannis (Johanneksenkirkon 100-vuotisjuhliin), Pääsiäisyön messut (1988 ja 2017), Missa sopra sopraanolle ja uruille sekä Te Deum. Gustafsson on säveltänyt myös pienimuotoisempia vokaaliteoksia eri kokoonpanoille (mm. Laudate; Hengellinen konsertto sopraanolle ja uruille) sekä suuren määrän liturgista käyttömusiikkia (mm. liturgiset messusarjat, jotka ovat käytössä kotimaan lisäksi Virossa) sekä kansanmusiikkisovituksia.
Gustafssonin sävelkielen tunnusmerkkejä ovat musiikillisten aiheiden ekonomisuus ja variaatiotekniikka. Muodoissa hän on aina selkeä ja johdonmukainen. Monet hänen urkusävellyksistään sisältävät myös improvisoituja jaksoja. Tyylillisesti hän seuraa neoklassisten ja uusasiallisten säveltäjien, kuten Hugo Distler ja Sulo Salonen, jalanjälkiä, mutta käyttää myös modernimpia ilmaisukeinoja. Liturgisella viitekehyksellä ja gregorianiikalla sekä modaalisuudella ja pandiatonisuudella on myös vahva asema Gustafssonin musiikillisessa ajattelussa.
Gustafsson on saanut Kirkon musiikkipalkinnon vuonna 1989.
